Refleksologia eli koko kehon vyöhyketerapia

Vyöhyketerapia on vanha, kokemusperäinen hoitomuoto. Siitä on löydetty viitteitä eri puolilta maailmaa 5000 vuoden takaa. Nykyisessä muodossaan vyöhyketerapian tutkimus ja käyttö hoitotyössä on alkanut kehittyä 1920-luvulla, kun lääkärit William Fitzgerald ja Edward Bowers kiinnostuivat Etelä- Amerikan intiaanien käyttämästä hoitomuodosta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista erityisesti kivunlievitykseen. Kyseessä ovat oikeastaan heijasteet (reflex), minkä vuoksi yleisemmin maailmalla puhutaan refleksologiasta. Kehonosat ja elimet hakevat oman paikan, heijasteen, jalkateristä ja muualta keholta. Näitä heijasteita on jalkaterän lisäksi mm.säärissä, reisillä, vartalolla, käsissä, korvissa, olkapäillä, kasvoilla, päälaella ja jopa hampaissa. Refleksologisessa hoidossa käsitellään heijasteita koko keholta, eikä vain jalkateristä, jolloin hoito suuntautuu tehokkaammin ongelma-alueelle.

Yksinkertaisimmillaan refleksologiassa on kysymys siitä, että aktiivisten, esillä olevien heijasteiden kipu, kudos- ja ihomuutokset hoidetaan pois. Kun heijaste rauhoittuu, kyseinen kehon osa voi paremmin. Hoito on rentouttava, vaikka siinä pyritäänkin löytämään aktiivisia, kipeitäkin heijasteita ja purkamaan kehossa olevia tukoksia ja jännityksiä.

Refleksologinen hoito